Itäsuomalainen pihatyökateus

Lukaisin äsken tyrmistyneenä muutamaa varsinais- ja länsisuomalaista puutarhablogia. Mitvit, nehän haravoi!?!

Itäsuomalaisen puutarhanhoidollisesti orientoituneen sielun valtaa pihatyökateus.

Kuva lavastettu. Otettu oikeasti Tallinnassa syksyllä 2014.

Meillä on kiistatta ollut lämpömittarista katsottuna lähellä jo termisen kevään alkaminen, mutta lunta on edelleen massoittain sekä teillä, teiden varsilla että erityisesti meidän pihalla. Ei puhettakaan mistään pihahommista. Sunnuntaina toivuin yrjötaudista ja kävin varovaisesti köpöttelemässä pihamaalla ja napsaisin vanhasta omenapuusta muutaman oksan, mutta mihinkään muihin pihahommiin ei ole kyllä vielä aikoihin mitään asiaa.

Tämäkin kuva on lavastettu. Otettu oikeasti joskus ehkä joulukuussa. Nyt tuolla paikalla on suunnilleen kolaajan korkuinen kinos. Ja sen alla liuskekivipatio.

Jos nyt välttämättä haluaa jotain positiivista ajatella, niin lumitöitä ei ole tarvinnut vähään aikaan tehdä.

Sukkahousuun meni lunta. Tuli huuto.

Elättelen toiveita, että tänä vuonna hieman myöhennetyn hiihtolomamme jälkeen lumet olisivat tipotiessään ja pääsisi jo tositoimiin. Olen tehnyt todo-listaa, kuinkas muuten. Se on aika pitkä. Se on pitkä varsinkin siinä kohdassa, missä lukee kaikki keväällä tehtävät urakoinnit.

Mutta pihalla on kasa kuorikatetta, jonka levittäminen orapihlaja-aidan juurelle jäi viime vuonna kesken. Juhannusruusu ja naapurista saatu Annin vihkiruusu on pelastettava takapihan heinikosta tuohon pation reunalle, ennen kuin ne tikahtuvat. Syreeniaitaa pitää jatkaa alapihan penkereeseen saakka. Penkereen kasvittaminen on kesken ja sen alaosaan pitäisi rakentaa vanhoista kattotiilistä pieni tukimuuri. Neilikkaruusujen leikkaus on jokakeväinen tehtävä, samoin kuolleen heinän haravointi siitä vanhasta penkereestä, jonka uudistaminen lukee puutarhatyölistalla vasta vuonna 2017. Olen ulkoistanut taas penkereen portaiden rakentamisen, katsotaan miten tänä vuonna käy. Lupiineita kasvava Shellin aidan alla oleva rinne pitäisi perata ja lupiineja levittää tukehduttamaan vuohenputket. Viimevuotisia istutuksia on ehkä suotavaa kitkeä, samoin kukkapenkkiä.

Noin muutamia mainitakseni.

Kuva on jostain viime vuoden puolelta. Vuokralaisen ovessa ei ollut silloin vielä kahvaa. Nyt on.

Minulla on ensi kesää silmälläpitäen kaksi puutarhaunelmaa, joista numero ykkösen aion toteuttaa puolison (epä)suosiollisella avustuksella vaikka henki menisi. Haluan hyötytarhan. Olen suunnitellut sen jo, mutta en löydä nyt kuvausvälinettä tähän hätään. Jokainen perheenjäsen saa laatikon, johon voi istuttaa mitä haluaa. Keskelle tulee betoninen kaivonrengas, jonne istutan parsaa. Ja ympärille tulee yrttiruukkuja. 

Toinen puutarhaunelma ovat ne Ikean pihakalusteet, joista kirjoitin joku aika sitten. Kävimme koeistumassa ja nykimässä ja nyhtämässä niitä taannoin ja kyllä ne vaikuttivat varsin kelvollisilta. Pintakäsittelystä en ole ihan vakuuttunut, mutta pöytä on ainakin iso ja ihana. 

Nyt enää se kevät. Terminen tai ei, aivan sama. Haluan kuopsuttamaan. 

Tyhjää tilaa

En ole ehtinyt bloggaamaan, enkä edes valoisaan aikaan ottamaan kuvia joka päivä askelta valmiimpana olevasta alakerrasta. Nyt sentään.  Olkaa hyvä, tältä meillä jatkossa näyttää:

Yritin ottaa kuvia vähän samoista vinkkeleistä kuin edellisessä postauksessa, koska ennen-jälkeen-kuvat ovat hauskoja. Yllä siis näkymä olohuoneesta keittiöön. Hammastahnanväriset listat saavat vielä uutta maalia pintaan ja lattia ei lopullisesti tule aaltoilemaan, se on nyt lepäämässä ja liimataan huomenna. Uusi komero tuli vanhan komeron paikalle, aiemminhan tuossa oikealla oli vain yksi, nyt on kaksi.

Tässä alla se kaikkein ihmeellisin asia: Suihkupömpelitön olohuone!

Ja seuraavana vielä kerran komerot. Karmit piti rakentaa uudestaan, seinä tehtiin suihkupömpelin päällä jostain syystä majailleesta paksusta vanerilevystä. Iso ovi oli oneksi vintissä, pieni ovi ostettiin kympillä Rantasalmelta Etelä-Savon rakennusperintöyhdistyksen varaosapankista. Pieni pulma on nyt se, mistä löytyisi samanlaista listaa kuin tuo talossa joka paikassa käytetty. En ole vielä ehtinyt selvittämään mutta jahka melko kaamea työputki tästä helpottaa, ryhdyn siihen toimeen. Saa vinkata, jos on hyviä listasahureita tai -höylääjiä tiedossa.

Onpa ne nätin näköiset, totta tosiaan.

Tässä olohuoneen toista nurkkaa. Uusi halltex-katto on ihana, tapetti on kaunis. Lattiaan en ole ihan tyytyväinen, koska se ei ole ihan samanlaista kuin alkuperäinen vaan linoleumissa on paljon voimakkaampi kuviointi. Tuo nyt oli kuitenkin tarjolla olevista vaihtoehdoista se kaikkein sopivin, joten tällä mennään. Eniten häiritsee se, että Panu sanoi tuon raitakuvioinnin muistuttavan sitä entistä mäntyjäljitelmäkovalevyä... enkä saa nyt sitä mielleyhtymää pois systeemistäni.

Tässä näkymää entisen suihkupömpelin paikalta ikkunaa kohti kuvattuna. Onpa meillä kaunis olohuone, tulee mieleen näitä kuvia katsellessa. Huomioikaa myös alkuperäinen, puukeskuslämmitykselle mitoitettu kohtuusuuri lämpöpatteri ikkunan alla.

Loikataan sitten keittiön puolelle. Täälläkin on tapahtunut. Katto on maalattu, samoin seinät. Seiniin en uskaltanut valita enää Uulan Intoa, koska se karisee jostain syystä alakerran vessassa pois saman maalin päältä, millä keittiökin oli maalattu. Pesin keittiön seinät huolella maalipesuaineella, erityisen huolella sähköhellan kohdalta ja muista sellaisista paikoista, joissa oli rasvaista likaa tai muita kökköjä. Antti maalasi keittiön lopulta aikamoisen pähkäilyn jälkeen Uulan sisäöljymaalilla, sävy Vanilja, jonka nyt ainakin pitäisi kestää ties millä maalatun ensopahvin päällä. Nyt ei ole mitään tulipalokiirettä saada remonttia valmiiksi, koska vernissapohjainen maali saa kuivua (ja ennen muuta haista kuivuessaan) kaikessa rauhassa ennen muuttoa takaisin alakertaan. 

Olen oikeastaan aika tyytyväinen tuohon värisävyyn. Se on kellertävä, kuten seinät ennenkin, mutta tuollainen huomattavasti vaaleamman keltainen eikä yhtään tunkkainen. Ja noin yleisesti ottaen on ihan kiva, että keittiön seinät eivät ole enää törkylikaiset ja tahraiset.

Muurista ei tullut keltainen vaan valkoinen. Se näyttää sillä tavalla jotenkin raikkaammalta.

Tässä vielä näkymä keittiöstä olohuoneen suuntaan. Jos jostain olen erityisen onnellinen niin siitä, että keittiön muovimatto on mennyttä. Jospa meillä jatkossa pystyisi kulkemaan valkoisissa sukissa sisätiloissa ilman sukanpohjien muuttumista mustiksi... Kun se "tämä likainen muovimatto ihan kohta vaihdetaan niin en viitsi nyt tätä ruveta puunaamaan ja vahaamaan" -ajatus muuttopäiviltä vähän venähti.

Keittiössä tuo lattiakin näyttää kiistatta minusta ihan sopivalta, ehkä siksi, että vertailukohta oli niin kamala.

Jatkossa sitten tosiaan linoleumin liimausta, vähän pitäisi noille listahommille uhrata ajatusta myös, eli listat on tarkoitus maalata ja hammastahnaväri peittää. Remontti-Antti tekee mattotöiden jälkeen meille vielä puuttuvat kaapit tuohon yllä olevassa kuvassa vasempaan reunaan. Putkimiestä tarvitaan kytkemään keittiöön huippuimuri ja peltiseppää tekemään sen ympärille huuva. Ja sitten vielä iso operaatio eli olohuoneen ja keittiön sähköistäminen, jonka yhteydessä nurkkakamariin lisätään pistorasioita koska sähköt vedetään joka tapauksessa sitä kautta olohuoneeseen.

Oisko se sitten siinä? Jos ei mennä ihan kokonaan konkurssiin tänä keväänä, niin oli muuten elämäni helpoin remontti.