Pitäkää kiinni hatuistanne

Nyt se on alkanut. 

The Remontti, nimittäin. Naapuri toteutti tänään itseään menemällä kipsilevyseinästä läpi. Suihkupömpelin kipsilevyt ovatkin ainoat laatuaan tässä talossa, ja kohta niitäkään ei enää ole. Naapurin läpimenoreijästä kajastaa nyt valo pimeään eteiseen ja minä odotan ihan hirmuisesti sitä, miltä olohuone näyttää kun se on täydessä mitassaan. Ja valaistuuko eteinen kuinka radikaalisti. 

(Siitä se naapuri meni.) 

Suihkupömpelin lopulliseen poistumiseen liittyy paljon muitakin jännitysmomentteja kuten se, millainen reikä olohuoneen lattiaa koristaa pömpelin lattiakaivon kohdalla, miltä näyttää ylipäänsä lattia pömpelin alla ja ovatko olohuoneen ovilistat vielä pelastettavissa. Elämme mielenkiintoisia aikoja. 

Meillä kävi tänään visiitillä ensi maanantaina työt aloittava remonttimies. Jostain syystä nämä naapuruston herrat eivät nyt saaneet hillittyä itseään, joten keittiön hellan muurikin näyttää nyt jo sitten tältä vaikka piti ihan vaan keskustella remonttiasoista vasta tänään.

Sen verran kopo siis tuo rappaus tuosta kohtaa että laitetaan nyt samalla uusiksi. 

Huomioikaa myös hellan ympärillä uudet, punaiset kaakelit. Ne tuli vähän hätäisen emännän toiveesta laitettua liian aikaisin, helpompi olisi tuota rappausoperaatiota tehdä ensin ja kaakeloida hella uudelleen vasta sitten. Tuossahan oli ennen neuvostoliittolaisella panssarivaunumaalilla (tai jollain vastaavalla) harmaaksi maalatut, alun perin valkoiset kaakelit. Nyt ne ovat punaiset, samanväriset kuin keittiön kaappien vetimet. 

Koko asia - siis remontin alkaminen - tuntuu edelleen jonkin verran käsittämättömältä. Senhän piti olla sitten joskus -tyyppinen ikuisuusprojekti joka edellyttäisi vaikka mitä, kuten nyt toisten ikuisuusprojektien valmistumista. Ja nyt on valmistunut yläkerran remontti ja meillä on mainiot asuintilat täällä, ja nuo reijät muurissa ja rappauksessa ja puoliksi purettu suihkupömpeli kertovat melko vahvasti siitä, että paluuta ei ole alakerrankaan savotassa.

Meillä ei ole juurikaan kokemusta sisätilojen pintaremonteista tai sähköremontista, mikä tulee olemaan se isoin osa tuota keittiön ja olohuoneen uusiksi laittamista. Onneksi meillä on, yllätys yllätys, vielä yksi naapuri, joka tulee tekemään nuo sähkötyöt. Hänellä on sopivan perinnehenkinen ote asiaan ja on ollut suunnattoman huojentavaa jättäytyä sähkösuunnittelun osaksi aika pitkälti ammattilaisen varaan. Meillä on tarkoitus hoitaa homma niin, että makkari ja olohuone sähköistetään nykyajan vaatimuksia myötäillen: lattialistan päällä tai alla kierrätetään molemmissa huoneissa sähköjohto, josta nostetaan muutama lisäpistorasia sopiville paikoille - nythän noissa huoneissa on ollut tasan yksi pistorasia ikkunan alanurkassa. Keittiössä täytyy funtsia vähän enemmän, missä johdot kuljettaa kun hellalle tarvitaan kolmivaihevirta ja valaistusta, huippuimuria, jääkaappia, mikroa ja muita pistorasioita varten sitten omansa. Mutta siitä enemmän sitten kun sähköhommat ovat ajankohtaisia. 

Uudet materiaalit ovat tapettirullia lukuunottamatta tässä. Olohuoneeseen tulee uusi tapetti, joka on Pihlgren&Ritolan 50-luvun mallikirjasta harmaa Asteri - jota jossain vanhassa postauksessa kutsuimme muistaakseni nimellä "kukikas aivo". Se tuntui sopivan vanhanaikaiselta, epämuodikkaalta, hailakanväriseltä ja muutenkin vaatimattomalta - mutta silti ihan kauniilta - meidän mökkiin. Minkä mummo valitsisi -tapetti. Joskus mietin, että muut ihmiset saattavat valita kotiinsa sisustusmateriaaleja enemmänkin "minkä minä itse valitsisin" -periaatteella, mutta no. Meillä mennään mummo edellä. 

Nuo keittiössä majailevat uudet matskut ovat siis linoleumimatto olohuoneen tärveltyneen linomaton ja keittiön yyyyyyyyyyyyyberkauhean muovimaton tilalle, ja olohuoneen katon Halltex-perinnelaatat eli ne neliölaatat olohuoneen kattoon - joskus ah niin muodikkaita styroxlaattoja kun ei saanut alkuperäisistä Halltexeista revittyä irti mitenkään hellävaraisesti. Pöh sinänsä, mutta onneksi noita vanhan mallisia Halltexeja edelleen valmistetaan. Ne löytyvät Halltexin nettisivujen pimeästä nurkasta tuolla perinnelaatta-nimellä. 

Minullahan oli ensin hieno ajatus siitä, että keittiön lattiaan tulisi linoleumlaatoista ruudutus. Puoliso on vihannut ajatusta ruudullisesta lattiasta kuin ruttoa ja tämä useamman vuoden miettimisaika sai kyllä omankin pään kääntymään. Ruudullinen lattia olisi ollut varmasti kiva ja nätti, mutta samalla viestittänyt sellaisesta wannabe-viiskytlukulaisuudesta, joka ei lopulta kuitenkaan tähän taloon istu. Anni ei olisi laittanut ruudullista keittiön lattiaa. Tai pikemminkin, kun nyt faktoissa kerran voidaan pysytellä: Anni ei laittanut ruudullista keittiön lattiaa. Siksi meilläkään ei tule olemaan ruudullista keittiön lattiaa, vaan samaa vaaleanruskeaa hennosti raidoitettua linoleumimattoa, jota olohuoneessakin. Sävy ja muukaan kuositus ei ole ihan yksi yhteen muun alakerran linomaton kanssa, mutta kaikkea ei voi saada. 

Näiden uusien pintojen lisäksi keittössä ja eteisessä maalataan kattohalltexit valkoisiksi ja seinien ensopahvit en-nyt-ihan-vielä-tiedä-minkä-värisiksi. Minä olin ensin sitä mieltä että samalla keltaisella vaan kuin tähänkin asti, mutta taannoinen alakerran vessan epäonnistuneiden sävyvalintojen kautta lopputulemaksi päätynyt maalarinvalkoinen on niin älyttömän paljon parempi seinän väri kuin tuo nuhjakka, valon itseensä imevä depressiokeltainen että sitä väriä ei ainakaan jatkossa tulla näkemään. Olen lisäksi kauhistunut siitä, kuinka Uulan Into-sisustusmaali ei pysynyt alakerran vessan seinässä, ja päättänyt ehkä maalata loput alakerran ensopahvit Uulan sisäöljymaalilla, mutta se ajatus on vielä testaamatta. Testimaali on kyllä ostettu ja se ei ollut maalarinvalkoista vaan Uulan värikartan sävyä Vanilja. Muistaakseni. Se taas saattaa olla samantyyppistä kakkutaikinan väristä kuin täällä ylhäällä, ja tämä taas ei ole ehkä ihan tyypillinen rintamamiestaloväri, mutta toisaalta varsin tästä sävystä kyllä tykkään. 

No niin. Nyt tuli taas vuodatettua sillisalaatinomaisesti kaikki mahdolliset asiat yhteen postaukseen. Tänään pitäisi vielä taltuttaa kirpputorikasa ja tiskata (oi tiskikone, kuinka kaipaankaan sinua täällä yläkerrassa) joten päätän lähetyksen tähän ja jatkan seuraavassa sillisalaatissa. Nyt täällä taas tapahtuu joka päivä jotain, joten pyrin päivittelemäänkin ajantasaisesti.