torstai 21. marraskuuta 2013

Säkätarhuri

Synnyinkaupunkini ammatillisessa oppilaitoksessa on ollut - ja tarkistuksen mukaan on edelleen - oivasti nimetty ravintola Säkäkokki. Kannattaa käydä kurkkaamassa linkkiä, olen monesti törmännyt siihen että niin kutsuttu rivikansalainen ei ollenkaan tiedä, mitä kaikkia palveluja amiksista voi ostaa. Ja meidän opiskelijat tarvitsevat niitä ostavia asiakkaita, että voivat harjoitella tulevaa ihkaoikeaa työelämää varten. Paitsi että sitä ei kutsuta enää tänä päivänä harjoitteluksi vaan työssäoppimiseksi, mikä onkin toki paljon osuvampi nimitys koko toiminnalle.

No mutta. On siis ravintola Säkäkokki, ja siitä lainattu blogijutun nimeksi säkätarhuri. Kerron teille siis siitä, kuinka sain vahingossa hirmusadon herkkuja.

Minulle annettiin pari vuotta sitten ämpärillinen tieteelle elämänsä uhranneita maa-artisokan mukuloita. (Tieteelle elämänsä uhranneita siksi, että ne olivat peräisin MTT:n paikalliselta koetilalta ja osallistuneet johonkin maa-artisokkatutkimukseen.) Minä pidin niitä ensin kauan ämpärissä kun en ehtinyt muutakaan, ja työnsin ne sitten maahan pihan perälle. Muutaman nahistuneen ja onnettoman taisin nakata olan yli.

Se varsinainen maa-artisokkapenkki on tuossa betonisen seinänpätkän kohdalla.


Korjaan sadon yleensä vasta keväällä. Mitään suunnatonta taitoa en ole maa-artisokanviljelyssä osoittanut, mutta yhteen soppaan on kuitenkin aina tarpeet saatu. Pidän paljon maa-artisokan mausta, ja olen harmissani siitä, ettei sitä ole koskaan tullut enempää.

Tässä sato vuosimallia 2012 arkistojen kätköistä:


No, nyt sitten menin alapihan kaivinkoneurakan alla vähän raivailemaan pihalta oksia sun muita. Siinä maakasan päällä oli kasvanut kesällä joku keltakukkainen, jonka olin tulkinnut jonkinsorttiseksi auringonkukaksi. Puoliso sitä jopa kerran ihmetteli että mikä tuossa oikein rehottaa. Kuvaa siitä en ole näemmä napannut, mutta rehotti tosiaankin. Napsin siitä pitkin syksyä keltaisia kukkia sisälle maljakkoon.

Ja edellä mainittua piha-askaretta toteuttaessani huomasin, että sen rehottajan kaatuneiden varsien alta paljastui jotain valkoista. Menin kaivelemaan, ja löysin maa-artisokkaa. Valtavasti maa-artisokkaa. Ihan tolkuttoman paljon maa-artisokkaa. Enemmän maa-artisokkaa kuin varsinainen maa-artisokkapenkkini on ikinä tuottanut.

Keräsin juurimukulat tarkasti talteen. Niitä tuli kaksi isoa pesuvadillista. Olemme syöneet viime perjantaista asti maa-artisokkaruokia hyvällä ruokahalulla ja tarjonneet niitä myös vieraille, jotka ovat syöneet niitä hyvällä ruokahalulla. Erikoismainitsen Antto Melasniemen maa-artisokkakeiton, jonka löysin tästä linkistä.


Minä en keksi tälle ihmeelliselle yllätyssadolle muuta selitystä kuin sen, että tosiaan nakkasin olkani yli pari maa-artisokkaa silloin useampi vuosi sitten, kun kyseisen lajin viljelyn aloitin ihan toisella laidalla pihaa. En käsitä, miten muuten maa-artisokka olisi keksinyt ryhtyä kasvamaan siinä alapihaa rumentamassa maakasassa. En käsitä, mikseivät ne varsinaiset maa-artisokat ikinä tee tällaista satoa. En käsitä, miksen tunnistanut kasvia maa-artisokaksi jo kesällä.

En ylipäänsä käsitä kotitarveviljelyn enkä puutarhanhoidon logiikkaa.

Olen säkätarhuri. 

11 kommenttia:

  1. Parhautta, että olet ehtinyt taas blogata! On ollut ikävä.

    Mulla olisi ensi kesänä ekaa kertaa ikinä maapläntti viljeltäväksi (säälittävä vuokrapläntti, mutta kuitenkin) ja olin kyllä ajatellut maa-artisokkaa kokeilla, se kun on tosi hyvää. Saas nähdä onnistuuko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, on ollut kiva olla taas blogin äärelläkin. Useamminkin tekisi mieli.

      Pläntti se on vuokraplänttikin!

      Poista
  2. Siis meillä maa-artisokka leviää, kuin rikkaruoho...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin minäkin olen ymmärtänyt. Meillä vaan jotenkin jurottaa eikä leviä mihinkään.

      Poista
  3. Vau! Olen kerran elämässäni saanut maistaa maa-artisokkakeitoa ja se oli hyvää. Olen kuullut että leviää joten en ole vielä omaan pihaan laittanut. Pitää keksiä paikka missä saa olla rauhassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän siitä mausta tosi paljon, se on ihan erilainen kuin minkä tahansa perusjuureksen tömäkkä maku. Mannapuuromainen, totesi puoliso!

      Poista
  4. Mä tituleeraan itseäni aina tuuripuutarhuriksi. Mutta näin hyvää tuuria ei ole mullekaan osunut. Pakko myöntää, etten ole ikinä edes maistanut maa-artisokkaa.

    VastaaPoista
  5. Juuri nimenomaan siellä, mihin varmasti ei ole ikinä istutettu maa-artisokkaa, se kukoistaa. Ja siellä, mistä on taatusti seulottu pois viimeinenkin juurenpätkä. Sopii viljelytyyliini, niin kuin muutkin sitkeähenkiset rikkaruohot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin taitaa olla. Minä yritän miettiä, mitä muita sitkeähenkisiä rikkaruohoja haluaisin pihalle kun nokkospuskista yritän ihan lapsiturvallisista syistä eroon. Ne kai ne (siis rikkaruohoiksi tituleeratut) parhaimpia ja helppohoitoisimpia menestyjiä ovat!

      Poista
  6. Pitäsköhän munkin yrittää tollasta olan yli heittelyä, josko onnistuisin.. :D

    VastaaPoista