Otsikko tarkoittaa uusinta aluevaltaustamme naapureiden kanssa - perustimme viime viikolla perunaosuuskunnan nimeltä Uskolliset&Tyhmät. Tämä saattaa nyt mennä sisäpiirivitsin puolelle, mutta julkaisen silti tässä otteen erään illan Facebook-viestinvaihdosta, jossa tämä osuuskunta tuli perustettua ja samalla käytyä läpi joitakin muitakin perustavanlaatuisia kysymyksiä.
Kaikki kuvat olen nyysinyt Pro Peruna ry:n sivuilta. Siellä kannattaa vierailla, jos haluaa tietää mitä vain perunasta tai sen viljelystä.
J-alkuiset lauseet tässä alla tarkoittavat sitä, että naapurimme mielestä olisi hyvä ajatus maalata siihen Paulin autotallin seinään lauseita kuten Jeesus pelastaa. Naapurin rouva haluaisi maalata seinään palmurannan ja tehdä koko alapihasta ison uima-altaan. Pakanaperheemme ei ole innostunut toistaiseksi mistään edellä mainituista.
No niin. Kaikki alkoi siitä, kun kirjoitin eräänä iltana Facebookiin tämän statuspäivityksen:
Haluaako joku perustaa meidän kanssa perunaosuuskunnan? Tarjotaan pottumaa, siemenperunat, tilaa perunakellarissa ja puolikas työpanos. Kaivataan toista puolta työpanoksesta sekä sitoumusta syödä puolet sadosta, mikäli se on mittava. (Aion käyttää perunanviljelyä biologisena täsmäaseena operaatio Enduring Freedom II:ssa, jonka tarkoituksena on vapauttaa alapihamme rikkaruohojen ikeen alta.)
Naapurin rouva innostui, ja kommentoi: Ville syö perunaa. Vokottele sitä.
Minä innostuin, ja kommentoin: Ville, vokottelen sinua. Täytyy pyytää insinööri tekemään perunamenekkilaskelmat, mutta periaatteessa luulen, että voitaisiin vokotella vielä lisääkin potunpurijoita. Koska mitä enemmän työpanoksia ja syöjiä, sen isompi ala voitaisiin vapauttaa. Jos pari kesää pitäisi osuuskuntaa, voisi sen jälkeen olla edes teoreettinen mahdollisuus viljellä tuossa pihalla muutakin kuin nokkosta ja vuohenputkea. Kuten kukkapenkkejä. Toisaalta, kukkii se perunakin.
Vokottelu tuotti tulosta, koska pian kyseinen Ville kommentoi: MINÄ SITOUDUN! PERUNA ON HYVÄÄ. Sitä paitsi vanhin ja viisain serkkuni on opettanut jo kauan sitten, että jos syö paljon perunaa tulee uskolliseksi ja tyhmäksi. Luulun ettei näitä kahta taitoa ole elämässä koskaan tarpeeksi! Olen valmis kääntö/kyntötyöhön!
Tässä vaiheessa hänen vaimonsa palasi eetteriin kommentoimaan: Perunalla vokottelu tuottaa tulosta.
Seuraavaksi minä kirjoitin tyytyväisenä: No niin, tämähän kävi helposti. Perunaosuuskunta Uskolliset&Tyhmät on täten perustettu. Lyhenne PoskUT. Osaako meistä joku ajaa minikaivuria? Sellaisen vuokraaminen maankääntöön voisi olla realistinen sijoitus ensimmäistä perunanviljelykevättä ja itse kunkin hektistä elämänmenoa ajatellen. Ellei sitten nimeltämainitsemattomalle osuuskuntalaiselle heilahda maaninen vaihe päälle ja kääntää lapiolla koko alapihan vuorokaudessa...
Jatkoin vielä: Vaadin muuten lisättäväksi perustamispöytäkirjaan, että siihen Paulin autotallin seinään ei kirjoiteta mitään J-alkuisia perunanviljelyä edistäviä kannustuslauseita.
Naapurin rouva heti ehdottamaan: Mites kuvien maalaaminen? Otollinen olisi seinä...
Minä ideoin: Trooppinen palmuranta jonka laidalla perunapelto tuulessa huojuu ja heilimöi...
Naapurin rouva komppasi: Nimenomaan jotain sen tyylistä ryyditettynä jollainen viimeinen lounas- henkisellä vivahteella.
Minä palautin keskustelun takaisin maan pinnalle: Aion perustaa itsekseni villiviiniosuuskunnan, joka toivottavasti parissa vuodessa tekee mahdottomaksi kaikenlaiset viimeinen lounas -henkiset perunapellon somistusyritykset...
Tässä vaiheessa edellä mainittu Ville palasi keskusteluun: Höpö höpö. Lapiolla mennään! Luulen insinöörinkin olevan linjoillani.
Minä kommentoin: Insinööri saattaa kokea elämänsä yllätyksen, koska en ole ehkä muistanut mainita hänelle aikovani perustaa perunaosuuskunnan. Insinöörin linjat saattavat kyllä viimeaikaisen kehityksen perusteella kaivata kaivuuhommia...
Hetken harkinnan jälkeen totesin vielä seuraavaa: Luulen muuten, että kukaan ei enää tämän keskustelun jälkeen halua tulla jäseneksi älyvapaaseen perunaosuuskuntaamme. Kaudella 2013-2014 syödään perheissämme paljon perunaa.
Naapurin rouva kiteytti perunaosuuskunnan perustamisasiakirjan toteamalla: Uskollisesti ja tyhmästi.
Näin tuli perunaosuuskunta perustettua. Olen lukenut jostain, ja puutarhaguru Ellukin tämän vahvisti, että perunan viljely on hyvä keino päästä eroon rikkaruohoista. Ensimmäinen sato saattaa reikiintyä jonkun heinikossa elävän madon toimesta, mutta sitten pitäisi homman toimia.
Valitettavasti jonkun pitäisi ehtiä esivalmistella perunapeltoa jo nyt syksyllä. Mutta kaikilla muilla paitsi minulla on töitä ja minullakin näitä lapsi- ja kotitöitä. Naapurissa rakennetaan laajennusta. Meillä ollaan töissä sadan kilometrin päässä kotoa, opiskellaan ja ollaan kunnallisvaaliehdokkaana. Ehkä kevät on ihan hyvä aika aloittaa perunaosuuskunnan toiminta.
Kaikki kuvat olen nyysinyt Pro Peruna ry:n sivuilta. Siellä kannattaa vierailla, jos haluaa tietää mitä vain perunasta tai sen viljelystä.
J-alkuiset lauseet tässä alla tarkoittavat sitä, että naapurimme mielestä olisi hyvä ajatus maalata siihen Paulin autotallin seinään lauseita kuten Jeesus pelastaa. Naapurin rouva haluaisi maalata seinään palmurannan ja tehdä koko alapihasta ison uima-altaan. Pakanaperheemme ei ole innostunut toistaiseksi mistään edellä mainituista.
No niin. Kaikki alkoi siitä, kun kirjoitin eräänä iltana Facebookiin tämän statuspäivityksen:
Haluaako joku perustaa meidän kanssa perunaosuuskunnan? Tarjotaan pottumaa, siemenperunat, tilaa perunakellarissa ja puolikas työpanos. Kaivataan toista puolta työpanoksesta sekä sitoumusta syödä puolet sadosta, mikäli se on mittava. (Aion käyttää perunanviljelyä biologisena täsmäaseena operaatio Enduring Freedom II:ssa, jonka tarkoituksena on vapauttaa alapihamme rikkaruohojen ikeen alta.)
Naapurin rouva innostui, ja kommentoi: Ville syö perunaa. Vokottele sitä.
Minä innostuin, ja kommentoin: Ville, vokottelen sinua. Täytyy pyytää insinööri tekemään perunamenekkilaskelmat, mutta periaatteessa luulen, että voitaisiin vokotella vielä lisääkin potunpurijoita. Koska mitä enemmän työpanoksia ja syöjiä, sen isompi ala voitaisiin vapauttaa. Jos pari kesää pitäisi osuuskuntaa, voisi sen jälkeen olla edes teoreettinen mahdollisuus viljellä tuossa pihalla muutakin kuin nokkosta ja vuohenputkea. Kuten kukkapenkkejä. Toisaalta, kukkii se perunakin.
Vokottelu tuotti tulosta, koska pian kyseinen Ville kommentoi: MINÄ SITOUDUN! PERUNA ON HYVÄÄ. Sitä paitsi vanhin ja viisain serkkuni on opettanut jo kauan sitten, että jos syö paljon perunaa tulee uskolliseksi ja tyhmäksi. Luulun ettei näitä kahta taitoa ole elämässä koskaan tarpeeksi! Olen valmis kääntö/kyntötyöhön!
Tässä vaiheessa hänen vaimonsa palasi eetteriin kommentoimaan: Perunalla vokottelu tuottaa tulosta.
Seuraavaksi minä kirjoitin tyytyväisenä: No niin, tämähän kävi helposti. Perunaosuuskunta Uskolliset&Tyhmät on täten perustettu. Lyhenne PoskUT. Osaako meistä joku ajaa minikaivuria? Sellaisen vuokraaminen maankääntöön voisi olla realistinen sijoitus ensimmäistä perunanviljelykevättä ja itse kunkin hektistä elämänmenoa ajatellen. Ellei sitten nimeltämainitsemattomalle osuuskuntalaiselle heilahda maaninen vaihe päälle ja kääntää lapiolla koko alapihan vuorokaudessa...
Jatkoin vielä: Vaadin muuten lisättäväksi perustamispöytäkirjaan, että siihen Paulin autotallin seinään ei kirjoiteta mitään J-alkuisia perunanviljelyä edistäviä kannustuslauseita.
Naapurin rouva heti ehdottamaan: Mites kuvien maalaaminen? Otollinen olisi seinä...
Minä ideoin: Trooppinen palmuranta jonka laidalla perunapelto tuulessa huojuu ja heilimöi...
Naapurin rouva komppasi: Nimenomaan jotain sen tyylistä ryyditettynä jollainen viimeinen lounas- henkisellä vivahteella.
Minä palautin keskustelun takaisin maan pinnalle: Aion perustaa itsekseni villiviiniosuuskunnan, joka toivottavasti parissa vuodessa tekee mahdottomaksi kaikenlaiset viimeinen lounas -henkiset perunapellon somistusyritykset...
Tässä vaiheessa edellä mainittu Ville palasi keskusteluun: Höpö höpö. Lapiolla mennään! Luulen insinöörinkin olevan linjoillani.
Minä kommentoin: Insinööri saattaa kokea elämänsä yllätyksen, koska en ole ehkä muistanut mainita hänelle aikovani perustaa perunaosuuskunnan. Insinöörin linjat saattavat kyllä viimeaikaisen kehityksen perusteella kaivata kaivuuhommia...
Hetken harkinnan jälkeen totesin vielä seuraavaa: Luulen muuten, että kukaan ei enää tämän keskustelun jälkeen halua tulla jäseneksi älyvapaaseen perunaosuuskuntaamme. Kaudella 2013-2014 syödään perheissämme paljon perunaa.
Naapurin rouva kiteytti perunaosuuskunnan perustamisasiakirjan toteamalla: Uskollisesti ja tyhmästi.
Näin tuli perunaosuuskunta perustettua. Olen lukenut jostain, ja puutarhaguru Ellukin tämän vahvisti, että perunan viljely on hyvä keino päästä eroon rikkaruohoista. Ensimmäinen sato saattaa reikiintyä jonkun heinikossa elävän madon toimesta, mutta sitten pitäisi homman toimia.
Valitettavasti jonkun pitäisi ehtiä esivalmistella perunapeltoa jo nyt syksyllä. Mutta kaikilla muilla paitsi minulla on töitä ja minullakin näitä lapsi- ja kotitöitä. Naapurissa rakennetaan laajennusta. Meillä ollaan töissä sadan kilometrin päässä kotoa, opiskellaan ja ollaan kunnallisvaaliehdokkaana. Ehkä kevät on ihan hyvä aika aloittaa perunaosuuskunnan toiminta.