tiistai 7. helmikuuta 2012

Pönttöpulmia

Minullahan on tämä säilyttämisen vimma. Ja tarve pitää ympäristöni mahdollisimman autenttisena. Uusien esineiden muotokieli ei yleensä puhuttele, kaupoista ei huvita ostaa mitään ja kaikki moderni näyttää halvalta ja huonolta.

Tämä asenne yhdistettynä vessanpyttyymme on viime aikoina aiheuttanut runsaasti harmaita hiuksia. Pytty ei suinkaan ole alkuperäinen - vessan seinän muodostavassa muurissa on selvät jäljet siitä, että joskus huussia on koristanut vanha kunnon Teho-pönttö, se sellainen seinälle nostetulla vesisäiliöllä varustettu. Vanha se kuitenkin on, Gustavsberg merkiltään, ja varsin sievän mallinen:



Veikkaisin 60-lukua. Joka tapauksessa aikaa, jolloin ihmiset olivat keskimäärin noin puoli metriä nykyistä lyhyempiä.

Pönttö on siis ärsyttävän pieni ja matala. Äiti laittoi taannoin vessaremontin yhteydessä itselleen sellaisen vanhusmallin pöntön, mikä on siis jopa nykyajan normipönttöjä korkeampi, ja minusta se on hyvin käyttäjäystävällinen. Vanha pyttymme on myös kauniisti ilmaistuna kerännyt pintaansa hieman ajan patinaa, jota ei saa hartainkaan hinkkaaja siitä irti. En siis voi sanoa pitävänä pöntöstä, mutta toisaalta uudet vessanpytyt taas vaikuttavat minusta poikkeuksetta jotenkin kepuleilta ja huonoilta ja halvalla tehdyiltä rempuloilta.

Kun putkiremontti kolkuttelee ovella, on vessanpyttypohdinta käynyt ikävän ajankohtaiseksi. Toisaalta halajan korkeaa pönttöä, toisaalta esteetikko ja perinnehippi minussa puhuu vanhan säilyttämisen puolesta. Välimallin vaihtoehto voisi olla se, että yrittäisi hommata vessaan samanlaisen Ido 59:n, joka meillä on tulossa kellarinkin vessaan. Sen muoto miellyttää, mutta toisaalta se on kuitenkin kookkaampi kuin tuo alkuperäinen.

Elämässä käy usein niin, että visaiset pulmat ratkeavat ajan oloon itsestään. Eilen huomasin, että Gustavsberg-vanhus oli ryhtynyt valuttamaan vettä. Ei sentään lattialle, vaan pytyn sisälaitaa pitkin. Otan tämän merkkinä siitä, että putkiremontin myötä meille tulee uusi vessanpönttö - mutta kokonaan uusi vai uusi vanha, kas siinä pulma.

Pulmia piisaa. Lavuaarin osalta on sentään selvät sävelet, sitä ei vaihdeta mihinkään. Pesukone on sitä vastoin edelleen valitsematta eikä kellarin lattia lämpene tänään asennetusta kiertovesipumpusta huolimatta.

5 kommenttia:

  1. Sellainen korkealla oleva vesisäiliöpönttö olisi kyllä ihan huippu! Olen sellaisia nähnyt viimeksi yläasteella. Inhosin sitä, että narusta piti nykiä raivokkaasti ja silti oli ihan arpapeliä, että tuliko sieltä vettä vai ei. Nykyisin ottaisin sellaisen pöntön ihan ylpeänä.

    Noita vanhempia, mutta ei ikivanhoja pönttöjä ovat kierrätyskeskukset pullollaan. Sinne vaan penkomaan.

    Edellisen kotimme vessarempan yhteydessä meidän piti ostaa uusi pönttö. Vuokraisäntä käski valitsemaan halvimman, mitä paikallinen rautakauppa tarjosi. Voi että se oli turha kapistus! Alkoi tiputtaa vettä ihan ennätysajassa, ja nuppi ei palautunut paikoilleen. Pönttö jopa ulisi välillä. Ja oli äärimmäisen huono istua. Ymmärrän siis hyvin vastenmielisyytesi uusia pönttöjä kohtaan.

    VastaaPoista
  2. Minulla on yhdessä helsinkiläiskodissa ollut sellainen vesisäiliö ylhäällä -malli. Se oli kiva, ja säästää sitä paitsi tilaa vessassa yllättävän paljon.

    Meillä on jotenkin heikko pyttytarjonta täällä kierrätyskeskuksessa, en tiedä miksi mutta ei ole osunut ikinä silmiin pönttöjä. Lavuaareja on kyllä vaikka muille jakaa. Meidän kellarin Ido-59:kin tuli Espoosta asti... Mutta pitää nyt etsiskellä sopivaa vaihtoehtoa, onneksi ei ole ihan tämän päivän asia.

    VastaaPoista
  3. Entäpä samanlainen kuin äidilläsi? Uudet ovat tietysti heikompia, mutta ehkä myös vähemmän naarmuisia. Tai voisiko pöntön alle tehdä sokkelin? Kerran Hollannissa törmäsin pyttyyn, jonne piti kivuta portaita :D

    Aikanaan myös lasten on hyvä päästä kiipeämään pöntölle turvallisesti, olisihan se myös tässä yhteydessä terveellinen sellainen kyyköttävä asento. Nämä siis matalamman pöntön etuja.

    Meillä on juuri vessaremontti päällänsä, joten autenttista 50-lukua näkee tuolla ulkohuussissa :D

    VastaaPoista
  4. Jos tila vaan mitenkään sallii, niin IDO 59 on varma valinta! Meidän putkimieskin niitä kehui parhaiksi pöntöiksi. Mekanismiinkin saa yhä kaikkia varaosia. Tarjolla on myös korvaavia uusia mekanismeja, mutta niiden kestävyys ei ole yhtä hyvä kuin alkuperäisten.

    Hankintavinkkinä mainittakoon, että Hämeenlinnassa on kunnallinen rakennustarvikkeiden kierrätyskeskus, jossa on ollut hyvä valikoima IDO 59-pyttyjä sekä vanhoja lavuaareja.

    t. A13

    VastaaPoista
  5. Moi, löysin tieni tänne teidän lukijaksi monen mutkan kautta ja aion kyllä jäädä seuraamaan taloanne. Olen minäkin aivan samoilla linjoilla, että nykyään annetaan ihanien rintsikkatalojen ja niiden sotavuosien välistä olevien tyyppitalojen mennä aivan järkyttävään kuosiin kun niitä rempataan kovalla kädellä ja laitetaan fylliä päälle niin että talo näyttää toppatakkiin puetulta. Kaikki ihanat suhteet ja kauniit linjat menetetään, oi ja voi! Oon aina tykänny rintsikkataloista kun muutenki tykkään 30 - 50-lukujen tyylistä. Itse oisin ollu myös valmis ostamaan oman rintamamiestaloni, mutta siippani ei aivan kauheesti innostunu niistä. Kumma kyllä, innostui sitten reilusti vanhemmasta eli me asutaan ja remontoidaan 1900 -luvun alun taloa, joka on alunperin ihan 1850 -luvulta asti. Meidän talossa on kyllä jatko-osa 1920-luvulta eli sellainen sillisalaatti on, että vaikea on miettiä mitä tyylilinjaa lähtee seuraamaan. Kaikkea vanhaa, pääasiassa. Siinä mielessä te ootte onnellisessa asemassa, että noita 40-50-luvun kamoja on vielä tarjolla vaikka kuinka paljon, sitä vanhempaa aika harvakseltaan.

    Mutta aiheesta eli me onnistutiin löytämään vanha Teho -säiliöllinen vessan pytty ja vielä aivan toimintakuntoinenkin. Laitoin suoraan spostia muutamaan rakennuskierrätyskeskukseen ja Porista löytyi. Ja sattumalta löydettiin siihen samasta paikasta myös sopiva musta kansi, joka puuttui paketista. Käyttöön Teho ei ole vielä päässyt kun remonttipuoli on vielä remontissa :D Ja se täytyy sanoa, että Teho on myös hirveän matala, tosin me ajateltiin korottaa sitä just jollain sokkelisysteemillä, sen näkee sitten.

    Näin Viidennettä vuotta remontti kesken -kokemuksella voin sanoa, että asioilla on todellakin taipumusta ratketa aivan itsekseen kunhan niille vain antaa tarpeeksi aikaa. Eli ei kannata hötkyillä, vaan katella, kuulostella, tuumailla ja pitää silmät ja korvat auki jos vaikka jotain sopivaa sattuu eteen, kuten ootte tehneetkin.

    Onnea siis pytyn metsästämiseen!

    VastaaPoista