torstai 28. huhtikuuta 2011

Merkittäviä hankintoja

Tuo Merkittäviä hankintoja -kategoria juontaa juurensa erääseen esinaiseeni, joka käytti tätä termiä esitellessään shoppailujaan. Shoppailu kohosi aivan toiseen sfääriin kun sitä kutsuttiin nimellä "merkittävä hankinta".

Meillä on tehty yksi sellainen, kas tässä:



Tämä liki uuden perheenjäsenen statuksen saanut vempele on siis nimeltään kääntöpöytäsaha, ja sen on tarkoitus ratkaista kaikki remonttiongelmat ainakin puutavaran saralla. Akuuteimpana niistä on saunan projekti nimeltä karmilankku.

Minä olen hyödyntänyt upeita kevätpäiviä riehumalla orapihlaja-aidan kimpussa. Saavutusta himmentää hieman se, että tuo kuva on otettu toissapäivänä, ja kottikärryt nököttävät edelleen tuossa samassa paikassa, sama lasti kyydissään.



Syytän kottikärrytilanteesta taas tätä pienintä perheenjäsentä, joka on myös nauttinut keväästä lisäämällä ajanvieterepertuaariinsa myös valvetilassa tapahtuvan ulkoilun.



Naapurissa kävi pari päivää sitten ensivierailulla kuuden päivän ikäinen pieni ihminen. Hänet tavattuamme menimme verannalle katsomaan omaa pientä ihmistämme ja totesimme, että joku on käynyt vaihtamassa pienen vauvamme salaa isoon vauvaan.

Jos aika ei ala kulua hitaammin, hän menee kohta kouluun.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Roudan rutinaa

Nyt ei vielä ole ihan toukokuu, mutta sen verran hyvin Eppujen Roudan rutinaa -biisi sopii tähän päivään että laitanpa sen tänne kaikkien iloksi.

"Siis rakasta mua rakasta alla kevättaivaan
Jos rakastat niin korjaan katon
niin, ja pihan raivaan..."




Jos joku sattuu lähiaikoina käymään Tallinnassa, voi hän kiivetä Laululavan ylimmälle penkille niitä keskimmäisiä portaita pitkin ja tarkistaa, onko kaksi vuotta sitten jättämämme viesti jälkipolville vielä tallella.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Esimakua

Ei ihan pääsiäissaunaan, mutta helluntaisaunaan heilan kanssa jo ihan varmasti!

Tarkempaa saunarempparaportointia luvassa, jahka tulee huonompi ilma ja bloggari ynnä jälkikasvu viihtyvät taas sisätiloissa.

Jos sinulla on ongelma...

...niin minulla on ratkaisu.



Ehe ehe.

Mutta tuosta ei kyllä enää remonttitarvikkeen nimi parane.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Pääsiäisen lukuvinkki

Olen kahlannut läpi aika monta internetistä löytyvää perinnerakentamiseen ja rakennusperintöön liittyvää artikkelia ja julkaisua. Linkkilista olisi tietysti kiva tehdä, ehkä joskus eläkkeellä siihen on aikaa...

Rintamamiestalofoorumin nimimerkki Tuuma antoi vinkin Pirkanmaan maakuntamuseon tekemään perinnerakentamisen oppaaseen, jolla on melko todenmukainen ja lohduttava nimi:






Tähän mekin uskomme, ja vietämme pääsiäistä jatkaen saunaremonttia ja lukemattomia muita pienempiä talossa tällä hetkellä menossa olevia projekteja.

Linkki lukuvinkkiin on tässä. Hyvää pääsiäisen aikaa itse kullekin säädylle!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Kevät tuli, lumi suli...

...naapurin Shellin asiakaskunta sanoi puli puli.



Yllä oleva otos esittää syreenipuskaamme koristavaa Ofelia - helmeilevä hedelmäviini -pulloa. Joku ystävällinen naapurin huoltoaseman asiakas on sen sinne talven aikana nakannut.

Tämän verran muita juomapakkauksia keräilin pihaltamme tässä päivänä muutamana:



Myös muita paheita on talven aikana harrastettu:



Rakentava ja aikuinen sivupersoonani on ryhtynyt hoitamaan asiaa sopimalla tapaamisen huoltoaseman päällikön kanssa ensi viikolle. Hän on mukava, ystävällinen ja suhtautuu valittavaan naapuriinsa positiivisesti.

Se ei-rakentava sivupersoona puolestaan lähettää nyt terveisiä Ristiinantien Shellin asiakkaille:

LAKATKAA HEITTELEMÄSTÄ ROSKIA MEIDÄN PIHALLE, SA***NAN URPOT!!!

Ja ehkä vielä erityisterkut sen valkoisen Fiat Bravan ja viininpunaisen Opel Mantan kuskeille: Niin pitkään kun minä en tule teidän keittiönne ikkunan alle möykkäämään, en tule sulattamaan vastaavaa toimintaa myöskään teiltä. Molemmille kosseille on nyt asiasta mainittu, seuraavan kerran viestin perillemenon varmistaa virkavalta.

Kauniiksi lopuksi on todettava, että Shellin häiriköivä asiakaskunta poislukien meillä on aivan ihanat, kivat, mukavat, avuliaat ja ystävälliset naapurit. Naapuriasioissa olemme sitkeästi plussan puolella.

Postmodernia tekotaidetta

Kyllä ei tee tätä teosta katsellessa mieli lukea Kalevalaa. Vaan julistaa postmodernin tilataiteilun ihanuutta!



Nojoo, se oli persukettuilua. Kuvasta voi päätellä kaksi asiaa:

1) Odotamme kesää, ja sitä että Shell peittyy taas syreeniaidan lehtiverhon taa.

2) Operaatio Maalämpö alkaa olla loppusuoralla, tuossa keinun päällä pötköttävät eristetyt lämpökaivon putket, jotka tempaistiin viime viikolla sisälle pannuh...eiku tekniseen tilaan. Puuttuu enää yksi sähkömiehen lasku, ja sitten pääsen kirjoittamaan blogijuttua aiheesta Energiaremontin kustannukset. Tähän liittyen huushollissamme on käytetty ensimmäisen ja ehkä, toivottavasti, viimeisen kerran tuota jokaisen remontoijan ystävää ja ihmeainetta, urtsia eli polyuretaanivaahtoa. Sillä tilkittiin sokkeliin tehty reikä, josta lämpökaivon putket sukelsivat sisälle taloon.

Jä miten kävi, kun perinnehippi ja konservaattori alkoi heilua urtsituubin kanssa? Lapsilta kiellettyä katseltavaahan siitä tuli, ainakin jos on vähänkään taipumusta katsella maailmaa kaksimielisten silmälasien takaa...



Postmoderni taideteos tuokin.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

O-oo-oo-oo, putkiradio

Ostimme viime kesän traditionaaliselta Ilosaarirokkireissulta Joensuun Romuritarilta itäsaksalaisen, toimivan putkiradion. En muista enää hintaa, mutta ei se kauhean kallis ollut.

Sille kävi vähän niin kuin joillekin projekteille tuppaa meillä käymään. Se jumiutui eräälle nimeltä mainitsemattomalle olohuoneen pöydälle sen jälkeen kun yksi sähkötekniikan diplomi-insinööri, yksi sähköasentaja ja yksi tuotantotekniikan diplomi-insinööri olivat avanneet sen ja todenneet, että siihen täytyy vaihtaa kondensaattori ettei se syty epähuomiossa palamaan. Helppo homma, tarvittiin kolvi ja joitakin muita työkaluja - jotka eivät kuitenkaan koskaan sattuneet samaan tilaan kahden diplomi-insinöörin, yhden radion ja yhden asentajan kanssa.

Lopulta keräsin radionkappaleet mukaani, otin selville, missä sellaisia Mikkelissä korjataan, ja kiikutin (tai siis puoliso kiikutti, vastentahtoisesti) sen maksulliselle miehelle huoltoon.

Huolto maksoi 25 euroa ja puoliso sai itse sentään koota sen ja korjata yhden rikkinäisen kytkimen. Radio toimii. Tätä kannatti ehdottomasti odottaa vajaa vuosi.

Radio on ehkä enemmän 60- kuin 50-lukulainen, mutta minusta se on kiva. Aion sijoittaa sen keittiöön sitten kun keittiössä on lisää pöytätilaa ja pistorasioita, toistaiseksi se saa majailla olohuoneessa.



Radiomme on varsinainen Radio Luxembourg:



Eräällä meistä on hyvin kiihkeä ja läheinen suhde Yle Puheeseen, joten musiikkia radiostamme ei ole vielä kuulunut. Täytyy siis tyytyä YouTubeen.

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Rahantuloa ei voi estää

Postiluukussa oli tänään saantitodistus, lähettäjänä Etelä-Savon ELY-keskus. Päivä oli täynnä hilpeää seuraelämää ja laadukasta keskustelua, kesärenkaiden vaihtoa, Shellin urpojen asiakkaiden (persuja, epäilemme) pihallemme talven aikana viskomien roskien keräilyä ja kiroilua, pottumuussia ja paistettua haukea. (Hauki oli toistaiseksi viimeinen lajissaan, talvikalastuskombinaatti nosti tänään verkot kuivalle maalle.) Illansuussa oli kumminkin pakko pakata vauva kärryihin ja kipaista postiin noutamaan ELYn kirjelähetystä.

Avasimme kuoren heti kun saimme sen tiskin takaa hyppysiimme ja sitten laukkasimmekin jo ostamaan maailmankaikkeuden parasta jäätelöä juhlistaaksemme kirjeessä saapunutta ilouutista.

ELY-keskus nimittäin oli päättänyt myöntää meille ja talollemme rakennusperinnön hoitoavustuksen. Avustus on tarkoitettu ulkovaipan korjauksiin ja suuruudeltaan se oli peräti 4500 euroa, joka oli paljon enemmän kuin osasimme toivoa. Se on iso raha remonttibudjettiin, ja muuttaa luultavasti vähän suunnitelmiamme kun avustus pitäisi käyttää ensi vuoden loppuun mennessä. Jatkoaikaa on toki mahdollista hakea, mutta luulen, että pyrimme ensi kesänä törsäämään nuo saamamme rahat mahdollisimman tarkkaan.

Seuraavaksi täytyy olla vielä yhdessä ELY-keskuksemme arkkitehtiin ja varmistaa, mihin kaikkeen tuo avustus venyy. Ymmärryksemme mukaan ensisijainen kohde tulee olemaan katto, ja kun kerran rakennusperinnön vaalimiseen meille veronmaksajien rahaakin myönnettiin, on rakennusperintöä sitten tarkoitus myös vaalia. Minä olen haaveillut siitä, että taloomme palautettaisiin sen alkuperäinen huopakatto, ja jos nyt ei jotain ihan ihmeellistä tapahdu, niin sen me myös teemme.

Raportoin tänne lisää tuosta ELYn avustuksesta ja sen käytöstä, jahka olen viisaampi. Seuraavaksi odotellaan sitten päätöstä energia-avustuksesta...

torstai 14. huhtikuuta 2011

Mahdoton yhtälö

Olen kuullut ihmisistä, jotka käyvät töissä, remontoivat ja siinä jossain välissä ovat myös pienten lasten vanhempia. Heitä todistettavasti on olemassa.

Täällä tuntuu tällä hetkellä ylivoimaiselta nuo kaksi jälkimmäistäkin. Minun päiväni kuluvat vauvan kanssa, ja toki myös huushollihommissa. Pyykkihuolto on hoidettava jo vaippojen takia, keittiössäkin kuluu aikaa kun tiskikoneen ilmestyminen odottaa remontin etenemistä kyökkiin asti. Puoliso puolestaan posottaa kellarissa aamusta iltaan saunaremontin ja energiaremontin parissa. Minun silmiini sattuu päivittäin noin 257 asiaa, joille pitäisi tehdä jotain, ja joita en viitsi edes alkaa listata, koska en kuitenkaan ehdi. Sitten kun ehtisin, en enää jaksa. Puoliso kellarissa saa keksiä enemmän ja vähemmän toimivia patentteja tilanteisiin, joissa tarvittaisiin auttavaa käsiparia. Kohtaamme väsyneenä iltaisin, kaadumme sänkyyn, molemmat meistä herävät aamulla ja toinen siinä välillä kahden tunnin välein läpi yön.

Olen ajatellut tänään noin tuhat kertaa, että miksen voinut saada sitä "möreä ääni taivaasta ilmoitti Kaisaniemenkadulla kolmosen ratikassa, että tuossahan Se Oikea on" -kokemusta joitakin vuosia aikaisemmin. Oltaisiin ehditty mennä naimisiin, muuttaa Mikkeliin ja remontoida edes tuo perhanan kellari ennen esikoisen syntymää. Monta vuotta meni hukkaan ihan vaan pelkkinä kavereina.

Ja olen noin tuhat kertaa todennut itselleni, että elämään eivät kuulu tuollaiset aikataulutukset. Tässä ollaan.

Esikoinen on helppo, ihana ja kultainen lapsi. Meillä on harvinaislaatuinen tilaisuus toteuttaa tätä yhtälöä tällä hetkellä niin, että tähän kuuluvat vain lapsen vanhemmuus ja remontointi. Se, että puoliso on ollut viiden vuoden ajan ennen puolisoksi muuttumistaan rakas ystävä, on kokemukseni mukaan vain hyväksi parisuhteen arjen tiimellyksessä.

Aina voi myös ottaa ilolla vastaan anopin tarjoaman avun siinä saunan kaapin skrabaus- ja maalausprojektissa. Ja pyytää äitiä tulemaan taas kolmanneksi käsipariksi.

Sitä paitsi: Meillä on hetkittäisen uupumuksen lisäksi myös toisemme, sekä kokonaan paneloitu sauna ja maalämmöllä lämpiävä mökki. Plussan puolella ollaan.



Kuva: Mentalwear

tiistai 12. huhtikuuta 2011

Katso maisemaa

Otsikko on varastettu Reginalta, kiitos siitä.

Hiihtelin tänä aamuna keittiössä ja mietin, että kylläpä tuo auringonpaiste saa kaiken näyttämään valoisalta (yllätys), avaralta (hetkinen...) ja jotenkin tyhjältä (mitä ihmettä?).

Tuijottelin hetken ulos kyökin ikkunasta ja keksin sitten, mistä tuo tyhjyys ja autius oikein johtuu. Meidän alapihaa siltä Shellin vastapäiseltä laidalta kehystäneet puut oli kaadettu.



Tuossa kohtaa on naapurikadulla tyhjä tontti. Ehkä joku on ostanut sen, ja aikoo nyt ryhtyä rakennuspuuhiin. Jos näin on, toivotan onnea urakkaan.

Tuolle tontille nimittäin valuvat kaikki lähitienoon vedet ja se oli ainakin viime kesäkuussa meidän muuttaessamme vielä yhtenä lutakkona.

Kyllä ei ennen moisille paikoille rakennettu. Sanoo Perinnemestarikin.

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Ирония судьбы или с легким паром

Venättä taitamattomille kerrottakoon, että otsikko on neuvostoliittolainen elokuva harvinaisen hyvältä valmistumisvuodelta. Ensimmäinen osa tuota leffan nimeä tarkoittaa tosiaan kohtalon ivaa, toinen osa taas on venäläinen saunatoivotus, jolla toivotellaan kevyitä löylyjä.

Niitä odotellessa...



(Mikkelin markkinoilta löytyi tuollainen kaunis emaliämpäri, joka sointuu virheettömästi DDR:n armeijan ylijäämäpyyhkeisiin. Puukauha ostettiin poikkeuksellisesti uutena rautakaupasta, kun vanhaa puukauhaa ei osunut mistään esiin. Puukauha siksi, ettei kolhiinnu hieno emalipinta.)

Itse asiassa olemme muuttaneet remonttia suunnittelevasta perheestä remonttia tekeväksi. Appivanhemmat olivat viikonloppuna kylässä ja silloin aina hommatkin etenevät. Nyt meillä on perfektionistisesti rapattu saunan muuri, joka saa jäädäkin harmaalle betonipinnalle - se on niin kaunis sellaisenaan. Tässä vielä keskeneräistä rappaustyötä ihastelee freelance-rapparin lapsenlapsi.



Ja sitten meillä on puoliksi paneloitu saunan katto ja kokonaan paneloidut puolitoista saunan seinää. (Ja niitä koristavat patterin putket, koska patteri on vielä asentamatta lauteiden alle peräseinälle.) Paneeli ei ole ihan samanlaista kuin alkuperäinen - 100 mm:n leveyttä ei ollut mistään saatavilla ja erikoishöylättyä emme kuitenkaan lähteneet etsimään, joten 90 millillä mennään. Sauna tehdään muuten täysin samalla rakenteella kuin hyvänä säilynyt alkuperäismalli, mutta tervapaperi jätettiin suosiolla pois rivinteerauksen ja paneelin välistä - ilmasulkua tuossa kohtaa ei tarvita ja nykytietämyksen mukaan tervapaperista saattaa kaiketi kuumassa irrota jotain terveydelle haitallisia yhdisteitä.



Jonkunlainen myönnytys sentään tehtiin 2010-luvulle. Paneelit on kiinnitetty seinään timpurinvasaran sijasta paineilmanaulaimella.

Se kohtalon iva sitten... No, siinä pikaistuksissani ostamassa kiukaassa on tietysti hormiliitoksen reikä vähän niin kuin väärässä paikassa, ja kiuas tullee näyttämään valmiissa saunassa jokseenkin allaolevalta.



No, lauteet tulevat onneksi siten, että löylynheitto onnistuu muualtakin kuin suoraan kiukaan luukun edestä. Muistuttakoon tuo kiuastötterö minua siitä, että maltti on yleensä valttia.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Simply asbest, osa kaksi

Ninnannunnan ja firman piikkiin vaan.

Maksoin taannoin reilun tuhat euroa asbestipurkutyöstä, joka kesti seitsemisen tuntia. Firmaa oli suositeltu, kuvittelin maksavani palvelusta, joka edistää perheemme ja putkimiehemme elinvoimaisuutta ja terveenä säilymistä.

Ensin astui esiin putkari, joka totesi eilen ohimennen että pannuhuoneessa on öljykattilan päällä ja kattilalta lähtevien putkienkin päällä asbestipölyä ja -kokkareita. Harmittelimme suuresti tapahtunutta, kukapa nyt mukavaa putkimiestä haluaisi talossaan tahallisesti asbestialtistuttaa. Yritin soittaa firmaan, en saanut purkajia langan päähän, jätin palautetta sähköpostilla.

Tänään puoliso ja appiukko purkivat vanhaa öljykattilaa pannuhuoneesta. Astuivat esiin kellarista illan jo pimettyä ja totesivat, että kattilan, venttiilien, rasioiden ynnä muiden pannuhuoneen ulokkeiden päällä oli satunnaisesti mutta silti varsin lukuisissa paikoissa asbestipölyä ja sitä oli myös varissut kannen raosta kattilan sisään.

Fiksu ihminen ei kirjoittaisi tästä blogiin, jota lukee useampi sata ihmistä päivässä, ennen kuin olisi selvittänyt asian purkufirman kanssa. Minä en ole fiksu ihminen, koska en tajua kolmea asiaa:

1. Työsuojelupiirin edustaja arveli tänään puhelimessa, että "jospa se ei olekaan asbestia". En ymmärrä, miten asbestinpurkajat osaavat purkutyön jälkeen määritellä ilmassa leijuvasta pölystä että tuo on asbestia, se imuroitakoon pois, ja tämä taas ei ole asbestia, se leijukoon vapaasti alas muodostaen kerrostumia pinnoille.

2. Jos asbesti on hyvin vaarallista, miten sitä voi jättää noin vain leijumaan ja laskeutumaan ympäriinsä? Ja tämä vielä talossa, jossa on muun asujaimiston lisäksi purkuhetkellä kolmen kuukauden ikäinen vauva, jonka keuhkoja ja muitakin sisäelimiä ainakin minun tekee mieli toistaiseksi varjella ylimääräiseltä pahalta?

3. Jos asbesti ei ole vaarallista ja sitä voi huoletta jättää edellä kuvatulla tavalla leijailemaan sinne tänne, minkä helkkarin takia minä maksoin niiden muutamien putkien purkamisesta juuri reilun tuhat euroa?

Edustan noin yleisesti sitä kantaa, että asbestin takia ei kannata ryhtyä hysteeriseksi. Luultavasti autolla ajaminen tai tupakanpoltto on huomattavasti asbestoosia todennäköisempi kuolinsyy tässäkin huushollissa.

Kukkaroni edustaa kuitenkin sitä kantaa, että tuhansia euroja ei tee mieli syytää sinne tänne ilman erityisen painavaa syytä. Tuhannen euron maksaminen asbestinpurkutyöstä, jonka putkimies ja puoliso viimeistelevät märällä rätillä, ei vastaa käsitystäni hyvästä hinta-laatu-suhteesta.

Tämän vuoksi olen käärmeissäni, ja lupaan kaivella purkufirmalta vastaukset noihin kolmeen kysymykseen ja palata niihin sitten täällä.

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Aaka heeno!

Veljenpoikani Aleksanteri on kohtelias nuorimies, joka antaa positiivista palautetta pienimmästäkin aiheesta. Kun hän oli vähän nykyistä pienempi, ja puhui vielä hieman omintakeisesti, hänen vakiokommenttinsa asioihin oli yleensä "aaka heeno!".

Aaka heeno, pääsi suusta kun hiippailin äsken kellariin katsomaan putkimies-Markon päivän aikaansaannoksia. Pannuhuone näyttää kiistatta jo aika paljon tekniseltä tilalta.



Yön pimeydessä löysimme myös vintiltä vanhan paisuntasäiliön. Siitä ensi kerralla, nyt nukkumaan.

Paskaduuni

"Tämäkin on ihan paska homma", kommentoi puoliso äsken keittiön ikkunan välityksellä.



"Istua täällä mutapoterossa ja koittaa painaa poranterää betonirenkaan läpi."

Hienommin ilmaistuna puolisoni viimeistelee maalämmön tarkastuskaivoa. Pora on sponsored by Nasu - meillä päin yksin asuvilla naisilla tuppaa olemaan parhaimmat vehkeet remonttihommiin.

Putkimies puolestaan asentaa pannuhuoneessa maalämpöpumppua. Ja jotain perheemme säälittävästä olemuksesta kertoo se, että hän hiipi aamulla sisään ja aloitti hommat meitä herättämättä, "että saitte nukkua vähän pidempään".

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Kuinka kuluu multa maanantai

Lapsi tirahteli yöllä pahimmillaan puolen tunnin välein lohduttomaan itkuun. Oma niska oli toissaöisen Harri Kirvesniemi -nukkuma-asennon ansiosta niin kipeä, että pää ei kääntynyt. No, harmoninen tunnelma oli taattu kun pää oli unettomuuden takia yhtä jumissa kuin niska.

Herättyä (tai ainakin sängystä ylös noustua) katse osui ensimmäisenä tähän silmiä hivelevään näkyyn. Ah kaunista puutarhamme, totesi puoliso.



Kärttyinen vauva lykättiin päiväunille tuntia aikataulusta edellä. Pihan rospuuttoon jää göteborgilaisen takavetoisen autoteollisuuden helmen lisäksi tehokkaasti jumiin myös ruotsalaisen lastenvaunuteollisuuden helmellä.

Maalämpöputkikaivantoon valuu vettä ja sokkelin reijästä lirisee kellariin mutaista lillinkiä, raportoi puoliso kun lähdin työntelemään vauvaa nukutustarkoituksessa.



Saunan lattiallekin tulee vettä kun se penger on kynnöspeltona eikä kallistuksista enää tietoakaan, tiedotti puoliso kun palasin takaisin. Katsahdimme toisiimme. "Sama kai se on laittaa ne salaojat", huokaisimme likipitäen yhteen ääneen. Näin ne rempat laajenee.



Ai niin ja autotallin edessä on lammikko, josta valuu vettä myös autotalliin, lisäsi puoliso tovin kuluttua.



Hetken paistoi aurinko risukasaan, koska joku ihminen joskus jossain on keksinyt pyörän. Turkasen painava maalämpöpumppu heilahti tiilikäryillä paikalleen tekniseen tilaan.



Sitten putkimiehen pitikin lähteä Savisiltaan kiireellisemmälle työmaalle. Palaa ehkä torstaina. Läheiset YYA-suhteet jerrykannun ja moottoripolttoöljyn kanssa jatkuvat.

Aloin tehdä perunamuussia. Puolet rosamundista olivat mallia Kinder-yllätys. Muussista tuli harmaata.



Eipä ollut pääruuankaan ilmeessä hurraamista.



Sähkömies saapui ja tuijotti yläkerran sähköpääkeskusta hetken. "Tähän ei ainakaan saa voimavirtaa", hän totesi. Ei auttane muu kun vaihtaa koko keskus, mietin, ja ajattelin päivän toisen "näin ne rempat laajenee" -ajatuksen.

Joku suunnitteluvirhe tässä päivässä kuitenkin oli, koska lopulta selvisi, että kellarin keskukseen sai sen maalämpöpumpun tarvitseman voimavirran asennettua - mikä nyt oli tietysti kaiken mahdollisen kannalta kätevämpää ja helpompaa.



Puolen päivän jälkeen sisälle tupsahti naapuri, joka kyseli, sattuuko meillä olemaan avainta hänen kotiinsa. Meillä ei ollut. "Saisinko soittaa vaimolle?" kuului seuraava kysymys. Miespolo oli jättänyt puhelimen autoon, lähtenyt hakemaan sitä paiskaten ulko-oven perässään kiinni ja todennut pihalla auton ovien olevan yhtä tiukasti lukossa kuin talonkin oven.

Hänelle kävi hyvin. Meillä oli toscakakkua ja siinä naapurissa, jossa vaimo kertoi puhelimitse avainten olevan, tarjottiin kahvin kanssa pullaa.

Loppupäivästä en jaksa enää edes raportoida, sen verran masentavaa kuultavaa siitä tulisi. Sivu suun menneet unelmatyöpaikat, särkevät päät ja salaojaremonttibudjetit vaan vilisivät, kunnes teimme perheen voimin päätöksen mennä aikaisin nukkumaan.

Tänään on sitten ollutkin jo paljon parempi päivä.

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Suomen kevät



Ostettiin tuollainen kaunis pihakeinu Imatran Työn Vuoksesta. Puoliso kokosi sen peräkärrystä pihamaalle. Jostain syystä, ehkä tuosta keinun takana paljastuvasta näystä johtuen, keinusta ei tule varsinaisesti ensimmäisenä mieleen kesäfiilikset. Pysyisi lumi vaan armeliaasti maassa.

"Se on Suomen kevät", sanoi naapurin Pauli tänään kun singahti (83-vuotiaalta aika rivakka singahdus olikin) lapion kanssa auttamaan kun perheemme takavetoinen göteborgilaisen autoteollisuuden helmi juuttui etupihan kelirikkoon. Ja kuka vielä väittää että yhteisöllisyys on nyky-Suomesta kuollut - Volvo jumiutui rospuuttoon, ja muutaman minuutin sisällä oli kolme naapuria rientänyt apuun. Kiitos heille, taas kerran.

Kiitos myös mummolle, joka tuli lapsenvahdiksi Samulin Mikkelin-keikan vuoksi. Soittoaika oli lauantain ja sunnuntain välisenä yönä klo 24. Ainakin kaikille remontoiville lapsiperheille lienee selvää, miten sen keikan kanssa kävi.

Mutta koska öisin nukuttiin, päivisin saatiin aikaan sitäkin enemmän. Ja koska kohta on yö, ja halajan nukkumaan, tyydyn ranskalaisiin viivoihin:

- Saunan betonilattia on hiottu. Siinä on halkeamia. Vaatii tuumailua.



- Hieman yllättäen myös kellarin käytävän lattia on hiottu. Siinä ei ole halkeamia.

- Eräät, kutsutaan heitä vaikka nimellä "nuija ja tosinuija", ovat olevinaan perehtyneet rintamamiestalon kellarin metafysiikkaan juurimultineen. Nämä samaiset urpot ovat makuuttaneet kellarin käytävän lattialla siinä ostohetkellä olleita kolmea linoleumin palasta. Ainakin toinen heistä on ajatellut joskus, että pitäisi nuokin korjata pois tuosta kuleksimasta, kun on vähän turhan tiivis tuo pintamateriaali kapillaarisen kosteuden kannalta. Tänään ne sitten otettiin pois. Ei oltu ihan hirveän yllättyneitä kun lattia tiiviiden palasten alla oli kostea ja homeessa ja maali korkannut. (Voi me saamattomat nahjukset. Onneksi oli se kuppikone lainassa konevuokraamosta. Onneksi satuttiin nyt vihdoin tänään nostamaan ne linoleumit pois siitä lattialta.)



- Kellarin etelän puoleiset, kolmiosaiset ikkunat on tarkastettu. Ulkoikkunoiden keskimmäisten pokien alapuitteet ovat soseena - puuseppää aina tarvitaan. Sisäikkunoista pitää vaihtaa vain alaosan lasituslista uuteen. Sitten kittiä ja maalia. Kellarin ikkunaprojekti edellyttää myös sitä, että tuleva sokkelin väri pitää päättää per heti, koska sokkelissa olevien ikkunoiden pokat tulevat jatkamaan elämäänsä sokkelin värisinä. Nyt sokkeli on tummanharmaa, jatkossa siitä tulee vihertävä, kun talon väritys palautetaan muutenkin nykyisestä ysärikeltaisesta rakennusajankohdalle tyypillisemmäksi.

- Rantasalmelta Etelä-Savon rakennusperintöyhdistyksen varaosapankista viime torstaina hankitut komeron pariovet karmeineen on kannettu vinttiin ja laadittu suunnitelmia makuuhuoneen nurkkaan ovien avulla rakennettavan vaatekomeron varalta. Ovista, ja varaosapankista, lisää tuonnempana.

- Pian entiseksi pannuhuoneeksi muuttuvaa pannuhuonetta on tarkasteltu kriittisesti ja todettu, että jos siitä haluaa siistin teknisen tilan, se pitää maalata uudelleen. Ei kerkiä tähän saumaan, maalämpöön siirtyminen tapahtuu huomenna. Reijänporausoperaation jäljiltä ovat eräät teollisuussiivoojataustan omaavat perheemme jäsenet luutunneet lattialta aimo kerroksen porausliejua.

- Keittiön olemassaolevien kaappien maalausprojekti on loppusuoralla. Perheemme teollisuussiivojataustan omaava jäsen on tästä onnellinen, koska on hieman kyllästynyt kuorruttamaan itseään vaaleansinisellä pellavaöljymaalilla ilta toisensa jälkeen. Saunaprojektin yllättävästä piristymisestä johtuen on myös kiire siirtyä seuraavien kalustehommien pariin - tänään nakuttelin ylimääräiset jatkopalat irti saunakamarin kaapista. Kunhan keittiön kaapit on viimeistä kertaa maalattu, seuraa maalin poistoa, uudelleenmaalausta ja ankaraa pohdintaa noiden ovien koristelun tarpeellisuudesta tai turhuudesta. Skrabausta ja maalausta vailla on myös kuvan reunassa näkyvä saunan penkki.



- Talo on imuroitu, lattiat luututtu ja pyykit pesty. Kiitos äiti.

- Teollisuussiivooja on tehnyt elämänsä ensimmäisen toscakakun. Siitä tuli hyvä.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Yltiöpäistä kevään odottelua

Sisälläni asuu toivorikas viherpeukalo.

Olen elellyt aikuisiälläni varsin harvoin olosuhteissa, joissa viherpeukalo on päässyt tositoimiin. Kerran Viikissä minulla oli iso lasitettu parveke, johon dyykkasin kalusteet roskalavoilta ja silloisen asuinkumppanin traktorihallista. Kasvatin parvekkeella kaikkea helppoa ja hauskaa kuten porkkanoita ämpärissä, yrttejä, köynnöskrasseja ja auringonkukkia. Pietarinkadulla asuin yhden kesän, ja onnistuin yrttiviljelyssä yli odotusten - basilika ja korianteri kasvoivat pienen marjapensaan kokoisiksi isoissa ruukuissaan.

Viime keväänä istutin Vesitorninkadun parveketta silmälläpitäen humalaa ja krasseja. Sitten ostimmekin talon, krassit koristivat vuokralaisen porrasta kunnes jotkut viheliäät kaalimadot söivät ne, ja humala kiertyi kerälle nurmikolla, jonne olin sen tuupannut pois silmistä. Vielä jonakin päivänä rakennan tuonne alapihalle humalasta huvimajan.

Ensi kesänä tulee olemaan aivan takuulla tuhat ja sata hommaa, mutta silläkin uhalla:



Kylvin tänään esikasvatukseen keittiön ikkunalle kuusi purkillista yrttejä ja yhden kukkasia. Aion lumien sulamisen jälkeen (saada hermoromahduksen koska koko piha näyttää sen maalämpöprojektin jäljiltä kynnöspellolta...eiku) ryhtyä valtaamaan alaa rikkaruohoilta kasvulava kerrallaan, ja ryytimaa jos mikä sopii laudoilla ympäröityihin kohopenkkeihin.

Ehkä hitusen villiinnyin siemenostoksilla, ja aika monta pussukkaa odottaa myös suorakylvöä kasvupaikoilleen.




Tällä hetkellä elelen pikku purnukoitteni kanssa vielä onnellista kuherruskuukautta. "Vähän pintamaata pois, juurimatto alle, räkälaudasta ja kakkoskakkosista kehikot, multakuorman tilaus multa-asemalta, siitä rikkaruohotonta sertifikaattimultaa päälle, taimet maahan, a vot!"

Katsotaan, miten projekti onnistuu. Aika paljon riippuu siitä, kuinka innokas puutarhuri toukokuussa viisi kuukautta täyttävä tyttäremme mahtaa olla.

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Remonttimoka yksi

Koska yksikään maailmankaikkeudessa toteutetuista remonteista ei takuulla ole sujunut ilman jonkinlaisia tunarointeja, avaan niille nyt uuden tunnistekategorian ja samalla tunnustan ensimmäisen omani.

Tämä on siis täysin minun niskoillani oleva juttu, jota kuka tahansa puolisoni tunteva ei ikikuunaan voisi pitääkään hänen keksintönään. Tämä johtuu siitä, että minun henkilökohtainen nollasta sataan -kiihtymisnopeuteni on noin kuusitoistakertainen armaaseen aviomieheen verrattuna. Minä olen hötkyilijä, teen asioita nopeasti, ennen kuin ajattelen. Panu on harkitseva, tekee asioita ajan kanssa, käyttää aikaa tuumailuun.

Täydennämme toisiamme. Hyvinä päivinä. Huonoina päivinä, joita on onneksi harvemmin, yritämme sietää. Sitä on avioliitto.

No, sitten asiaan eli siihen mokaan.

Meillä on alusta asti ollut ajatuksena noudattaa hissukseen ja kiireettä -remontointiperiaatetta ja asua talossa ainakin yhdet vuodenajat läpi ennen mitään valtavia mullistuksia. Tässä vajaan vuoden aikana on tullut havaituksi ainakin se, että kovinkaan valtavia mullistuksia ei tarvitse edes tehdä, mikä on toki hyvä. Koko ajan on ollut myös selvillä se, että remontointi aloitetaan kellarisaunasta.

Saunaremontti oli tarkoitus aloittaa ja saada valmiiksi viime syksyn aikana, mutta sitten iski kombinaatio nimeltä minä viimeisilläni raskaana, mies töissä toisella paikkakunnalla ja hyväksi kehuttu, Mikkelin ainoa kalenterin ja puhelimen käytön taitava putkimies vapaa vasta kevättalvella. Saunaremontti jäi pisteeseen, jossa saunasta oli purettu seinät rivinteeraukseen asti ja paikattu ikkunan alta pari irrallaan heiluvaa tiilivarvia.

Ja, kröhöm. Ostettu kiuas.

Meillä oli ollut hataraa puhetta siitä, että olisi itse asiassa kiva, jos saunakamarissa eli pukuhuoneessakin olisi pieni tulisija. Arkkitehti-Pekka mainitsi, että onhan niitä sellaisia kiukaita, joita voi lämmittää saunan ulkopuolelta. Joo, sellainen olisikin hyvä, tuumimme.

Ja sitten menin rautakauppaan ja tilasin kiukaan. Tarkkaan ottaen se oli tämä kiuas, kuva Harvian sivuilta:



Ja sitten kävi tietysti niin, että saunasuunnitelmat muuttuivat. Saunaan tuleekin Porin Mainio -muuripata eikä sitä suihkukaappia, mitä sinne ensin kaavailtiin. Reijän tekeminen saunan seinään ei tuntunut enää asialliselta, semminkin kun muuripadan takia saunassa tulee joka tapauksessa sotkettua ja roskattua polttopuiden kanssa. Erillinen pieni kamiina tuntuu istuvan saunakamariin paljon paremmin kuin kiukaan lasiluukku, ja paloturvallisuusmääräyksetkin aiheuttivat päänvaivaa.

No, meillä oli kumminkin kiuas. Jossa oli luukun ja itse kiukaan välissä tötterö elikkäs yhde, jonka oli tarkoitus ulottua kiukaasta toisen huoneen puolelle. Tötteröllistä kiuasta ei voinut ajatella saunaan sellaisenaan, reikää ei hotsittanut saunan seinään tehdä eikä rautakauppa tietenkään ottanut varta vasten tilaamaani erikoiskiuasta takaisin ilman mittavia sanktioita. Lienee tarpeetonta mainita, että kiuas yhteellä maksoi toki paljon enemmän kuin tavallinen peruskiuas.

On tullut tässä pari kertaa mieleen, että olisi ehkä pitänyt harkita vaikka toisenkin kerran tuota kiuashankintaa.

No, onneksi rakas puoliso ratkaisi ongelman. Ei moittinut, ei soimannut, ei irvaillut eikä naljaillut. Vaan kiikutti kiukaan Esedun metallipajalle ja amisopiskelijat hitsasivat heräteostoskiukaan uuteen uskoon. Hinnasta ei ole vielä sovittu, koska samaisesta paikasta on tilattu meille myös portti, keinun runko, mattoteline ja pyykinkuivaustelineet ja kiukaan hitsaus luvattiin hövelisti liittää edellä mainittujen hankintojen loppulaskuun.

Kiukaasta siis rälläköitiin irti se yhde, yhteen toisesta päästä luukun karmit ja sitten karmit hitsattiin takaisin kiinni kiukaaseen. Kas näin:



En ole hitsaussaumojen ammattilainen, mutta minusta tuo näyttää erittäin miellyttävältä ja sitä paitsi varsin toimivalta saumalta. Luukku on todistettavasti kiinni kiukaassa, joka puolestaan näyttää tältä:



Ja kun nyt tänne asti tänään päästiin, voidaan todeta, että itse asiassa tuo kiuas istuu nyt paremmin perinnesaunaamme kuin se perusmalli samasta kiukaasta. Siinä perusmallissa on nimittäin tuollainen mikälie läkkipeltinen tingeltangel-etumus, kun meidän kiukaamme on kauttaaltaan eleettömän mattamusta.



Tarinan opetus: Jos teet saunaremonttia, älä osta ensimmäiseksi kallista erikoiskiuasta. Ja se yleisneuvo: Jos muutat vanhaan taloon, älä syöksy suinpäin remonttien kimppuun. Tutki, katsele, fiilistele, suunnittele. Hiljaa hyvä tulee.

(Ehkä vielä kolmas opetus: Hanki lempeä puoliso.)